Köyhyys astuu ovesta sisään ja rakkaus lentää ikkunasta ulos?
Nyt laman aikan parisuhteet joutuvat erityisesti koetukselle niissä parisuhteissa, joissa tulot eivät enää riitä kattamaan menoja. Edellinen lama jo hajoitti lukemattomia perheitä ja aviosiipat/avopari joutuivat elättämään toisen puoliskon kokonaan, tämän pudottua peruspäivärahalle, jolloin puolison tulot laskettiin yhteen ja tällöin toisen tulo katsottiin riittävän molempien elämiseen.
Vaikka puhutaan ikuisesta rakkaudesta vastoinkäymisistä huolimatta, kyllä nykyisin rakkaus toimii myös taloudellisen tilanteen ollessa kunnossa. Varsinkin miesten jäädessä työttömäksi, tapahtuu suhteessa monesti muutos, alkaa naispuolinen kumppani katsella jo uutta siippaa varakkaampien joukosta, hyljäten sopivan löytyessä jo avioliiton aikana.
Vaikka kuinka väitettäisiin, että rakkaus ei varallisuutta katso, niin käytännössä sen kyllä huomaa, kuten senssipalstoilla naiset nimenomaan vaativat mieheltä varallisuutta ja vakituista työsuhdetta, se sitten parisuhteen tasa-arvosta.
Uusperheiden kautta syntyy niin monimutkainen sukulais/tuttavaverkko, niin on se sitten taitolaji, ettei ketään jätettäisi osattomaksi. Valitettavasti jälkipyykki eron jäljiltä voi olla tosi rankkaa esim. lasten osalta, kun on totuttava koko lailla isän ja äidin uusiin romansseihin.
Tieten en toivo perheiden hajoamista, silti väitän tosirakkautta olevan vain osalla, joten muut rakastavat niin kauan kun asioista ei tarvitse murehtia.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvin kuvaava kirjoitus oikeasta elämästä, joka tosiaan ei enää perustu rakkauteen, eikä intohimoon. Kuka toista väittää on sitten oikeasti rakastunut.
Pitäisiköhän nyky häissä muuttaa myös perinteistä puhetta, ennen kuin sanotaan "tahdon" esim "Lupaathan pitää puolison elintason, niin hyvinä kuin huonoina aikoina"
Taas on salkkareissa esillä ajankohtainen asia, kun hienosto nainen rakastuu talkkariin ja koittaa pitää asian salassa, ettei kulissit romahda. Tämä on ikävää tosi asiaa liian monessa perheessä.
Totuudenkarheaa puhetta. Koska olen siviilitarkkailija, niin pakkohan on asiaa tarkastella kokonaisvaltaisemmin.
Näkemykseni mukaan miehen työttömyys laukaisee liian monessa miehessä piittaamattouden ja välinpitämättömyyden toiminnot. Mies vetäytyy sohvalle katsomaan televisiota ja juomaan hyvää olutta. Kun ihmisarvon mittarina olevaa työtä ei ole, niin ne kodin perustyöt, joista ei makseta, jää myös tekemättä.
Tosimies tekee pullaa, leipoo, pesee siivoaa ja tiskaa ihan kuin silloin hyvinä aikoina jolloin miestenkoulussa opetettiin ihan oikeita kansalaistaitoja. On suuri valhe väittää miehiä epäsiisteiksi tai siivoustaidoissa kouluttamattomiksi, mikäli mies on suorittanut kansalaisvelvollisuutensa armeijan harmaissa. Nämä sivarit ja muut sottapetterit jotka ovat pitäneet tappamista suurena syntinä ja muuta tekopasifistista roskaa, niiden siivouskyvyistä ei ole tietoa. Mutta jokainen kunnollisen armeijan käynyt mies osaa siivota, tehdä pedin ja taitella liinavaatteet. Valitettavasti moderni armeija ei enää vastaa kansalaistaitojen tarpeeseen riittävästi.
Aika monen roskapankin koukuttama asuntolainauhri joutuu kuitenkin kitkuttelemaan tuskaisessa parisuhteessa koska maamme sosialistiaateli on enemmän kiinnostunut omasta kuin kansalaisten asuntohyvinvoinnista. Katuhuoria katsotaan alaspäin mutta parisuhde- tai asuntohuoraaminen kuitataan seurapiirirouvan tittelillä.
Köyhyys voi lisätä myös romantiikan määrää ja laatua. Rahan kuluttaminen ei korreloi parisuhteen onnellisuutta. Peräti päinvastoin. Rahantulon loppumisen jälkeen laukkuaan pakkaava ei ole rakastanut edes silloin kun rahaa tuli taloon. Tyhmempi mutta varakkaampi vain luuli tai luulotteli että hänestä pidetään.
Laajassa kaaressa arvioiden Suomessa ei ole rakkautta. Olemme kylmä ja piittaamattomien ihmisten onneton maa. Naiset eivät rakasta miehiään ja miehet eivät kunnioita naisiaan. Jos katsoo suomalaista rakastelukulttuuria, näkyy selvästi että lähinnä kännissä toisiaan naiva kansa tai kännissä tunteistaan keskusteleva ei ole miltään onnellisuutta mittaavalta osaltaan terve. Tätä ongelmaa ei ratkaista pelkällä rahalla.
Arille. Intohimoahan voi suhteessa toki olla, se vain lakastuu, kun ongelmat alkavat käymään päällimmäisinä ajatuksina. Hienoa on nähdä miehinen näkökulma nykyisestä parisuhde-elämästä.
Arilta tosi hyvä pointti. Mitä alttarilla pitäisi todella luvata, vai sovitaanko määräaikaisrakkaussuhde, joka uusitaan ajan umpeutuessa, tai puretaan?
Siviilitarkkailijan arviointi on hyvin osuvaa monessakin suhteessa. Itse uskon olevan tosimiehen ja sen sohvakulttuuriinkin sortuvan väliltä.
Tärkeintä olisi kuitenkin se yhteispeli, miten huononmassa asemassa oleva puoliso alkaa toimimaan vastoinkäymisten sattuessa. Sohvalle kaljaa litkimään ei voi tosiaankaan ryhtyä, vai etsittävä aktiivisesti korvaavaa ratkaisua, johon molemmat osapuolet yhtyvät.
Kyllä tässä kylmässä kansassa löytyy myös ihania naisia ja kunnon miehiäkin, ei silti yleistetä ongelmaa.
Tunteista voi kyllä puhua ilman viinaakin, se ei ole pehmoilua.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 4 kommenttia